Kuluneella kaudella toisensa usein löytäneet hallituskumppanit vasemmistoliitto ja vihreät ottivat tulisesti yhteen taloudesta.
Vasemmistoliiton puheenjohtaja Li Andersson löysi Ylen tv-tentissä järeimmän mahdollisen aseen vihreiden puheenjohtajaa, köyhyystutkija Maria Ohisaloa vastaan.
Peliliikettä oli edeltänyt keskustajohtaja Annika Saarikon jo ennestään tuttu huomio: vihreissä ja vasemmistoliitossa on paljon samaa.
Saarikko on oikeassa. Vihreät ja vasemmistoliitto ovat kuluneella kaudella löytäneet usein toisensa puolustamasta hallituksen ilmastotoimia – yleensä keskustaa vastaan.
Takana on pidempi kehitys: Vasemmistoliitto on lähentynyt puolueena vihreitä harppauksin viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Uuden Suomen haastattelema politiikan tutkija Jussi Westinen arvioi, että puolueista nimenomaan vasemmistoliiton kannattajakunnassa on tapahtunut selvästi suurin muutos, kun yhä tyypillisemmäksi on käynyt suurkaupungissa asuva, koulutettu, arvoiltaan liberaali, nuori tai nuorehko nainen.
Kuulostaa vihreiden arkkityypiltä.
”Vasemmistoliitto ja vihreät ovat nykyään aika monilta osin hyvinkin samanalaisia”, Westinenkin sanoi.
Suurimmat puolueita erottavat tekijät ovat työmarkkina- ja talouspolitiikka. Vihreiltä puuttuu vasemmistoliiton ay-henki ja se on valmiimpi uudistamaan esimerkiksi ansiosidonnaista työttömyysturvaa. Varapuheenjohtaja, eduskuntaryhmän puheenjohtaja Atte Harjanne totesi EK:n vaalitentissä loppuvuodesta kannattavansa ansiosidonnaisen porrastamista, joka on kokoomuksen tavoite. Kokoomus tosin lisäksi lyhentäisi ansiosidonnaista.
Puolueena vihreät on pitänyt esillä suhdanneperusteista mallia, jossa ansiosidonnaisen kesto olisi pidempi silloin, kun työtä ei ole saatavilla, ja lyhyempi silloin, kun työllistyminen on helpompaa. Juuri tähän malliin Ohisalo viittaa Uuden Suomen vaalikoneessa ja on samaa mieltä väitteestä, ettei ansiosidonnaisen kestoa saa lyhentää.
Huomionarvoista on, että Andersson on vaalikonevastauksessaan jyrkempi ja linjaa olevansa väitteestä täysin samaa mieltä.
Vaikka Andersson ja Ohisalo ajattelevat tästäkin kysymyksestä samansuuntaisesti, se on silti kenties suurin konkreettinen erottava tekijä heidän välillään. Siksi se on Anderssonille myös järeä ase vihreitä vastaan.
Ylen tv-tentissä Andersson syytti Ohisaloa siitä, että vihreät on sitoutunut ”siihen 6 miljardin sopeutukseen”, mikä on ”mahdoton yhtälö”. Näin Andersson niputti vihreät lähelle omaa arkkivihollistaan kokoomusta, jolle 6 miljardin sopeutus ensi kaudella on kynnyskysymys. Vihreät vahvistaisi julkista taloutta 3 miljardilla nostamalla työllisyysasteen 80 prosenttiin.
”Ei ole mahdollista tehdä työllisyystoimia yhden hallituskauden aikana 3 miljardin edestä ilman, että se tarkoittaa erittäin mittavia heikennyksiä työttömyysturvaan”, Andersson ryöpytti tv-tentissä.
Kaksikon välillä nähtiin yhteenotto, jossa molemmat korottivat ääntään ja puhuivat toistensa päälle.
Ohisalo vetosi siihen, että vihreät haluaa laittaa liikkeelle toimia, jotka ovat tuottavia valtion talouden kannalta. Hän viittasi työperäisen maahanmuuton ja oppisopimuskoulutuksen vahvistamiseen ja kaikkeen, mitä voidaan tehdä sen eteen, ettei nuoria jäisi pelkän peruskoulututkinnon varaan.
Andersson ei hellittänyt: ”Vihreät ovat valmiita heikentämään esimerkiksi ansiosidonnaista työttömyysturvaa.”
”Ei pidä paikkaansa. Ei, me haluamme kaikille yhtäläisen ansioturvan”, Ohisalo vastasi ja toisti, että vihreät haluaa käyntiin rakenteellisia toimia, jotka eivät välttämättä ehdi vaikuttaa vielä ensi vaalikaudella.
”Mitkä toimet?” Andersson intti ja sai samat vastaukset, eli koulutuksen ja työperäisen maahanmuuton.
Vihreät tosiaan kannattaa kokoomuksen lailla universaalia ansiosidonnaista.
”Samalla ansioturvan piiriin tulee ottaa työttömyyskassoihin kuulumattomat, mikä lisäisi työttömien yhdenvertaisuutta ja vähentäisi köyhyyttä”, Ohisalo kirjoittaa vaalikonevastauksessaan.
Jo vaaliohjelman nopealla vilkaisulla selviää kuitenkin, että vihreiden 6 miljardia on eri maailmasta kuin kokoomuksen 6 miljardia. Vihreillä se koostuu työllisyyden vahvistamisen lisäksi lähinnä verouudistuksista.
Vihreät ei esitä sopeutuslistassaan yhtäkään leikkausta lukuun ottamatta puolueiden tuttua taikaseinää, yritystukia. Anderssonin esiin nostama kolme miljardia otettaisiin työllisyysasteen kasvusta ja työperäisen maahanmuuton lisäämisestä.
”Nostetaan työllisyys 80 prosenttiin mm. nostamalla koulutustasoa, purkamalla kannustinloukkuja, puuttumalla työikäisten mielenterveysongelmiin ja helpottamalla työn ja perhe-elämän yhteensovittamista”, vihreät linjaa.
Työttömyysturvaa vihreät ei mainitse, vaikka toki se voi sisältyä kannustinloukkujen purkamiseen.
”Ensi vaalikaudella on välttämätöntä tehdä rakenteellisia uudistuksia työllisyyden parantamiseksi. Nykyinen ansioturva kannustaa heikosti ripeään työllistymiseen”, Ohisalo kirjoittaakin myös vaalikonevastauksessaan.
Koska vasemmistoliitto yksinkertaisesti jättäisi koko ansioturvan koskematta, se on hyvä vaaliase Anderssonille. Ohisalon on vaikeampi selittää äänestäjille vihreiden monimutkaisempaa linjaa, joka tässä kysymyksessä ei ole vasemmistolainen, mutta ei myöskään oikeistolainen.