Harkovalainen Serhi istui keittiössä, kun kotitaloon osui ohjus – Ukraina ajoi venäläiset Harkovasta, mutta Venäjä tekee yhä iskuja kaupunkiin

Sanna Raita-aho

Harkovalaisen Barabashovon markkina-alueella vaeltelee harmaana helmikuisena aamuna muutamia ihmisiä. Barabashovo oli ennen sotaa yksi Ukrainan suurimmista markkinoista. Kun Venäjä hyökkäsi Harkovaan lähes vuosi sitten, myös markkina-alue joutui kovan pommituksen kohteeksi.

Ukrainan joukot työnsivät venäläiset lopulta pois viime syksynä, mutta Harkovan katukuvassa näkyvät tuhotut rakennukset. Keskellä kaupunkia sijaitsevalla, myös pommituksen kohteeksi joutuneella Vapauden aukiolla seisoo kyltti: Harkova – sankarikaupunki. Nimitys on peräisin kaupungin puolustuksellisista saavutuksista toisen maailmansodan aikana.

Myös Barabashovon markkina-alue on saatu osittain avattua uudelleen, mutta taisteluiden jäljet näkyvät. Siellä seisoessa näkyy iso tyhjä maapläntti. Kohtaan osui venäläinen ohjus, joka sytytti tulipalon.

Markkinoilla myyjänä työskentelevä Serhi kertoo STT:lle vuoden takaisista kauhun tapahtumista. Venäjä hyökkäsi hänen asuintaloonsa Harkovan itäosassa Obrissa.

Serhi haluaa esiintyä jutussa turvallisuussyistä vain etunimellään.

Sodan ensimmäisenä päivänä hän heräsi aamuneljältä ulkoa kuuluviin räjähdyksiin. Seuraavat päivät kuluivat kodin ja rakennuksen pommisuojana toimivan kellarin välillä juostessa.

Viime vuonna 28. helmikuuta Serhi istui keittiössään, kun ohjus osui hänen kotitaloonsa. Ohjus tuhosi rakennuksen katon ja ylimmän kerroksen.

Asunnon ikkunat lensivät sisään eri puolilla asuntoa. Serhi lensi räjähdyksen voimasta ulos keittiöstä. Hänen poikansa päälle puolestaan kaatui ikkuna, joka viilsi tämän kaulaa.

– Onneksi hänellä oli kuulokkeet päässä, sillä monet sirpaleista jäivät niihin kiinni, Serhi kertoo.

Kellarissa kolme viikkoa

Serhi vei poikansa viereisen talon kellariin, jossa tämän haavoja hoidettiin. Perhe vietti yön sen jälkeen kellarissa kovien pommitusten keskellä.

Perhe onnistui kuitenkin pakenemaan kellarista Serhin ystävän veljen avustuksella. Tämän jälkeen he viettivät puoli vuotta paossa Harkovan maaseudulla.

– Muut ihmiset jäivät kellariin kolmeksi viikoksi, koska kukaan ei voinut noutaa heitä, hän kertoo.

Serhi palasi Harkovaan sen jälkeen, kun Ukraina onnistui ajamaan venäläisjoukot pois.

Nyt lähes vuosi tapahtumien jälkeen Serhin kotinaapurustossa on arkiaamuna hiljaista. Monet talot ovat tyhjentyneet, ja niissä asuu vain muutamia ihmisiä. Esimerkiksi veden saannissa on ongelmia.

– Täällä ei ole nyt kauppoja, pelkkiä kioskeja, kertoo naapurustossa yhä asuva Tetjana.

Kiivaiden taisteluiden päiviä hän kuvailee hyvin pelottaviksi.

– Minulla on vain yksi toive: rauha, hän sanoo.

Kidutuskammio kylässä

Myös harkovalaisella Olenalla on vaikeita muistoja Venäjän miehityksen ajalta. Hän ei esiinny jutussa koko nimellään, koska hänellä on yhä sukulaisia alueella lähellä Venäjän rajaa.

Sodan alussa Olena lähti vanhempiensa luokse läheiseen Vovtshanskin kylään. Kaupunki oli jo siinä vaiheessa venäläisten hallussa, mutta Olena lähti kylään vanhempiensa vuoksi.

Paluu oli sen jälkeen liian myöhäistä. Hän jäi jumiin kylään kahdeksaksi kuukaudeksi.

Olot olivat vaikeat. Kylässä ei ollut alkuvaiheessa sähköä, ja siellä käytiin taisteluita päivittäin. Olena myös kertoo, että kylässä toimi “kidutuskammio” eli venäläisten vankila, jossa kidutettiin ihmisiä.

– Näin, miten sinne vietiin ihmisiä säkki päässä.

Myös Ukrainan viranomaiset ovat Ukrainska Pravdan mukaan kertoneet, että kylässä toimi vankila, jossa kidutettiin ihmisiä, joita Venäjä piti liian ”Ukraina-mielisinä”.

– Jos ei paljastanut, että kannattaa Ukrainaa, sai jäädä rauhaan, Olena sanoo.

Hänen mukaansa venäläiset myös ryöstivät tavaroita paikallisilta asukkailta. Muun muassa autoja vietiin.

– Kuulin, että eräässä talossa Venäjän Jakutskista tulleet sotilaat pyysivät talon omistajaa avaamaan tallelokeronsa. He luulivat omistajan mikroa tallelokeroksi, hän kertoo.

Olena pääsi lopulta pois syyskuussa. Hänen mukaansa lapsia, naisia ja vanhuksia päästettiin lähtemään kylästä.

– Mutta mieheni piti maksaa 800 dollaria, jotta venäläiset päästivät hänet takaisin Ukrainan hallitsemalle alueelle, hän kertoo.

Venäjän rajalla sijaitsevaa kylää pommitetaan edelleen säännöllisesti. Sen tilanteesta ja kohtalosta Olena onkin hyvin huolissaan.

Venäjä asettaa pelastustyöntekijöille ansoja

Vaikka Venäjän joukot on ajettu pois, Venäjä tekee yhä iskuja Harkovaan ja sen lähialueille.

Esimerkiksi helmikuun 5. päivänä ohjus osui pelastusviranomaisten mukaan harkovalaiseen yliopistorakennukseen. Iskussa haavoittui yliopiston vartija. Toinen taas osui asuinrakennukseen ja haavoitti neljää asukasta.

Harkovan pelastuslaitoksen johtaja Volodymyr Horbikov kertoo STT:lle, että pelastuslaitoksella on lähes jatkuvasti Venäjän iskuihin liittyviä pelastustehtäviä.

– Vuosi sitten jouduimme tilanteeseen, johon emme olleet valmistautuneita. Se oli shokkitilanne, hän muistelee.

Alussa pelastuslaitoksella oli puutetta kaikesta.

– Vaikeaa oli myös se, että perheemme olivat kaupungissa. Pelastimme muita ja autoimme omia perheitämme lähtemään ulos kaupungista, Horbikov sanoo.

Tilanne on helpottanut jonkin verran, sillä länsimaat ovat toimittaneet varusteita pelastuslaitokselle.

Venäjän joukot on ajettu pois, mutta iskut ovat jatkuneet. Siksi Horbikovin johtama paloasema on äärimmäisen työllistetty.

Pelastustehtävät ovat vaarallisia, sillä Venäjä käyttää pommituksia myös ansana.

– He odottavat ensimmäisen iskun jälkeen, koska he tietävät, että pelastushenkilökuntaa tulee paikalle. Sitten he iskevät uudelleen, Horbikov kertoo.

– Jos isku on tapahtunut, mutta ammunta jatkuu, ihmisiä ei pääse heti pelastamaan. Se on henkisesti erittäin vaikeaa, hän lisää.

Lisäksi pelastustöissä pitää ottaa huomioon lukuisia asioita. Tulipalon sammuttamisen lisäksi ihmisiä pitää pelastaa raunioiden alta. Rakennuksissa on myös sortumisvaara.

– Emme koskaan varautuneet näin isoihin tuhoihin.

“Kaikki on mahdollista”

Lähellä Venäjän rajaa sijaitsevassa Harkovassa pidettiin ennen sotaa tiivisti yhteyttä venäläisiin. Kaupunki oli pitkälti venäjänkielinen, ja monilla oli rajan toisella puolella ystäviä ja sukulaisia.

Monet venäläiset kävivät Barabashovon markkinoilla myös ostoksilla. Tämä oli yksi syy, miksi Serhinkin oli vaikea uskoa, että Venäjän hyökkäys todella alkaisi.

Omiin sukulaisiinsa Venäjällä Serhi ei pidä enää mitään yhteyttä.

– Kun hyökkäys alkoi, he eivät uskoneet meitä vaan väittivät Ukrainan itse pommittavan omia kansalaisiaan.

Serhi kertoo jo tottuneensa tilanteeseen. Myös Olenan mukaan Harkovassa on nyt “verrattain turvallista” ainakin, jos rajakyliin vertaa.

– Emme enää välitä räjähdysten äänistä, Serhi sanoo.

Serhi ei varsinaisesti pelkää venäläisten palaavan Harkovaan.

– Mutta olemme varovaisia. Kaikki on mahdollista, hän sanoo.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *